Nettielämää – Se vaan pelaa

Tehtäväkokonaisuudessa tarkastellaan digipelaamista yläkouluikäisen Epun kautta, joka pelaa tietokonepelejä useita tunteja päivässä. Oppilaat pääsevät Epun tarinan kautta käsittelemään pelaamisen eri puolia ja myös pohtimaan, miten kotiväen kanssa pelaamisesta voisi keskustella rakentavasti.

Nettielämää-videot esittelevät median käyttöön liittyviä arkisia tilanteita digitarinoiden kautta. Videoiden tarinat on jaksotettu väliotsikoilla, joihin videon voi pysäyttää keskustelua varten. Tässä videossa käsitellään pelaamista harrastuksena ja kilpaurheiluna, pelaamisen ja arjen yhteensovittamista ja ongelmallista pelaamista.

Se vaan pelaa – Kouluttajan opas

Lataa tiedosto

Keskustelutehtävät videon mukaan

  • Tavoitteet

    • Oppilaat ymmärtävät, että pelaamisessa on tärkeää muistaa kohtuus ja tasapaino muun elämän, kuten koulun, harrastusten ja perheen yhteisen ajan kanssa
    • Oppilaat osaavat hahmottaa pelejä ja pelaamista osana elämänhallintaa
    • Oppilaat ymmärtävät paremmin pelaamisen sosiaalisuutta ja sen vaikutusta omaan pelaamiseen
    • Oppilailla on paremmat valmiudet arvioida pelaamisen vaikutusta omaan hyvinvointiin

    Tunnin aloitus

    Tunti on hyvä aloittaa teemaan virittävillä kysymyksillä.

    Keskustele oppilaiden kanssa:

    • Pelaatteko itse digitaalisia peleja? Kuinka paljon pelaatte?
    • Miten nuorten pelaamiseen teidän mielestänne suhtaudutaan?
    • Onko teilla kotona sovittuja sääntöjä pelaamisen suhteen?
    • Tunnetko jonkun, joka pelaa mielestäsi liikaa?

    Voit avata videon halutessasi toiseen ikkunaan, mikäli seuraat käsikirjoitusta Mediataitokoulussa. (http://youtu.be/eppfZDN3ww0)

     

     

    Katsokaa ensimmäinen osa videosta ja pysäyttäkää video. Keskustelkaa nähdystä ja jatkakaa videota

    Videon käsikirjoitus:

    Liikaa?

    Mä oon Eppu. Mä pelaan aika paljon. Mutsin, faijan mielestä liikaa. Mut mun mielestä en.

    Mä pelaan Dota kakkosta MarjaTerTTU-nimisessä tiimissä ja me ollaan tässä niinku Suomen tasolla aika hyviä. On tosi kivaa huomata et oikeesti pärjää täs ja saa olla paras. Se on niin siistiä ku antaa muille pannuun tai on rikkain jäbä serverillä.

    Mulla menee pelaamiseen aikaa joku 3-6 tuntia, joskus enemmän. Mulla on kavereita jotka pelaa vielä enemmän. Mun mielestä pelaamista on liikaa vasta jos muut hommat alkaa jäämään. Meidän peliporukoissa käy pari tyyppiä, joista mä tiedän et ne ei käy aina edes koulussa tai tee mitään muutakaan muuta kuin pelaa.

    Mun mielestä jengin pitäis kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miks jotkut pelaa niin paljon sen sijaan että lasketaan vaan tunteja ja tuijotetaan siihen paljonko pelaa.

    Yksi vähä vanhempi jätkä elää sossun rahoilla ja vaan pelaa. Tollasia tyyppejä on kuitenkin vaan pari.

    Suurimmalla osalla homma pysyy ihan hyvin kasassa. Mulla itselläni koulu menee helposti ja teen yleensä läksyt ennen ku alotan pelaamisen.

    Keskustele oppilaiden kanssa:

    • Kuka määrittelee mikä on liikaa pelaamista? Miten liikapelaaminen määritellään? Onko olemassa jotakin aikarajaa siihen, milloin pelaaminen menee liialliseksi?
    • Pelaako Eppu mielestäsi liikaa?
    • Miksi ihmiset pelaavat ylipäätänsä? Onko joku näistä pelaamisen syistä sellainen, joka voi johtaa ongelmiin?

    Videon käsikirjoitus:

    Kotiväki

    Kun mutsi ja faija valittaa mun pelaamisesta niin mä sanon, että ”katottehan tekin telkkaria koko illan.” Mitä pahempaa siinä voi olla että mä kuitenkin teen jotain ja mulla on siellä kuitenkin kavereitakin.

    Musta tuntuu, että mutsi ja faija haluais tehdä mun kanssa enemmän asioita niinku yhdessä, mutta kun ne on väsyneitä niin ei ne jaksa. Sitte ne vaan valittaa mun pelistä.

    Yks asia mitä mutsi ja faija ajattelee on, että kun mä pelaan niin hölmöilen viinan ja muun kanssa vähemmän. Sit ne kuitenki valittaa ku oltais menossa porukan kans lanittamaan tai buutkämpille johonki. Mutsi ja faija kai luulee et siellä sit kuitenki dokataan. Mut pääasiassa me pelataan ja juodaan lähinnä energiajuomia.

    Totuus on, että elämää on paljo myös pelien ulkopuolella ja kyllä meidän pelijengissä tehdään kaikki samat jutut ku vaikka lätkä- tai futisjengissäkin. Toiset enemmän toiset vähemmän.

    Keskustele oppilaiden kanssa:

    • Mitä eroa on tv:n katselulla ja pelaamisella? Kumpi on haitallisempaa / hyödyllisempää?
    • Voiko pelaaminen olla lasten ja vanhempien yhteistä tekemistä?
    • Voiko pelaaminen olla harrastus?
    • Mitä muita asioita olisi tärkeää tehdä pelaamisen lisäksi?
    • Mitä Eppu voisi tehdä, jotta vanhemmat ymmärtäisivät paremmin hänen harrastustaan?

    Videon käsikirjoitus:

    Tulevaisuus

    Mä en usko että mä haluan kilpa- tai pro pelaajaksi koskaan. Sillä tasolla ei voi olla kovin pitkään ja vaikka tienaiskin lyhyessä ajassa turnauksista vaikka puol miljoonaa niin jos sulla ei oo ammattia tai mitään koulutusta niin ei se fyrkka riitä oikeesti mihinkään. Eli mä en aio rakentaa mun tulevaisuutta kokonaan kisapelaamisen varaan koska voitot on niin satunnaisia ja epävarmoja.

    Jotain hommaahan sitä vois pelien kanssa työkseenkin keksiä. Mennä vaikka pelien kehittäjäks tai tuottajaks johonkin pelifirmaan. Tässä on kuitenkin oppinu aika paljon näistä peleistä ja englantia. Tässä tarvitaan myös sosiaalisia taitoja. Siinä kun oot 12 tuntia päivässä konferenssipuhelussa ja pelaat kavereiden kanssa niin ei sielä mitkään munapäät pärjää siinä porukassa.

    Et varmaan mä alan jotain tekemään pelien kanssa, mut ajattelen että läksyt ja koulut pitää hoitaa et ei sillai joutuis niinku sivuraiteelle et ku se pelaaminen joskus jää niin et ei oo sitte ihan puusta pudonnu.

    Keskustele oppilaiden kanssa:

    • Voiko pelaamisesta tulla ammatti?
    • Mitä pelaamalla voi oppia?
    • Minkälaista muunlaista oppimista pelaamisen lisäksi tarvitaan?

    Videon käsikirjoitus:

    Pelit ja muu elämä

    Paljon pelaamisessa on se vaikeeta, että tasapainon löytäminen pelaamisen ja muiden juttujen välillä on vähä vaikeeta. Mä uskon että mä ja monet muut himopelaajat on sellasia tyyppejä et ne tekee kaiken täysillä. Kyllä sen aina huomaa kun joku porukasta katoo kolmeks viikoks johonki tyttöystävän kainaloon. Sit se voi taas tulla takas ja tyttöystävä saa odottaa. Et se tasapaino on tosi vaikee. Parilla kaverilla niiden tyttöystävätkin pelaa, et se on sitte tietysti toinen asia.

    Muuten kaverisuhteet on mun mielestä pelihommissa ihan yhtä aitoja ku ”oikeessakin” elämässä. Erona on se, että pelikavereista pääsee helpommin lomalle ku vaikka koulukavereista. Laitat vaan koneet kiinni niin siellä ne pysyy pimeen ruudun takana.

    Keskustele oppilaiden kanssa:

    • Miksi pelaamista pidetään yleensä poikien juttuna? Mikä merkitys pelaamisen sosiaalisuudella voi olla pelaamisen maarään?
    • Miten sosiaaliset suhteet netissä / peleissä ja kasvotusten eroavat toisistaan vai eroavatko?
    • Mistä tietää, että pelaaminen ja muu elämä ovat tasapainossa? Mitä voi tehdä, jos pelaaminen häiritsee muuta elämää?
    • Voiko kaverin pelaamiseen puuttua?
  • Väittelyt ja keskustelut soveltuvat kaikenikäisille koululaisille. Peli-ilmiö tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia paneelikeskusteluihin ja väittelyihin.

    Aiheena voi olla esimerkiksi joku seuraavista:

    • Onko pelaaminen enemmän hyödyllistä vai haitallista?
    • Mikä on sopivasti pelaamista?
    • Onko pelaaminen hyvä harrastus?
    • Pitäisikö vanhempien rajoittaa enemmän lasten ja nuorten pelaamista?
    • Voiko pelaaminen aiheuttaa riippuvuutta?

    Ikäluokasta riippuen asioita voidaan käsitellä eri tavoin:

    1. Väittely kahden 4-5 hengen joukkueen välillä, jotka joko valitsevat oman kantansa tai puolustavat valmiiksi annettua kantaa. Muut oppilaat seuraavat väittelyä ja voivat tarjota yleisökysymyksiä. Lopussa yhteenveto koko luokan kesken. Puheenjohtajana toimii joko opettaja tai oppilas.

    2. Paneeli, jossa on esimerkiksi viisi oppilaspuhujaa. Kuten väittelyssä, myös paneelissa voi olla joko valmis tai itse muodostettu kanta. Sekä panelisteille että yleisölle voi antaa ennakkoon kotitehtäväksi tutustua aiheeseen. Noin 15-20 minuutin paneelin jälkeen keskustelua jatketaan koko luokan kesken. Puheenjohtajana toimii joko opettaja tai oppilas.

    3. Pikaväittely, jossa luokka jaetaan kahtia ja molemmille puolille annetaan mielipide käsiteltävään kysymykseen. Opettaja jakaa puheenvuoroja vuorotellen molemmille puolille ja pitää kirjaa pisteistä. Pisteen saa aina hyvin perustellusta argumentista. Pikaväittelyn jälkeen keskustelua voidaan jatkaa henkilökohtaisilla mielipiteillä.

  • Digitaalinen pelaaminen on nykyään yleinen harrastus, ja suurin osa nuorista pelaa ainakin toisinaan. Peleihin liitetään kuitenkin usein runsaasti huolta kasvattajien taholta. Esimerkiksi liiallisesta pelaamisesta ja sen vaikutuksesta nuoren elämään ollaan usein huolissaan. Myös pelien sisältöihin – erityisesti väkivaltaan – kiinnitetään runsaasti huomiota.

    Kaikki huoli ei ole perusteetonta. Pelaaminen on hauskaa, mukaansa tempaavaa toimintaa, jonka ääressä saa helposti kulumaan paljonkin aikaa, ja kuten monen muunkin asian suhteen, liika on liikaa. Useimmille pelaajille pelaaminen on kuitenkin ongelmaton, normaali osa elämää, ja monelle se on hyvä ja kehittävä harrastus. Pelaamisella on runsaasti positiivisia puolia ja pelaamalla voi oppia niin vieraita kieliä kuin sosiaalisia taitojakin.

    Pelien kohdalla vanhempien ja nuorten välillä on edelleen leveä sukupolvikuilu. Digitaalinen maailma ja sen ilmiöt ovat monelle kasvattajalle vieraita, eikä riidoilta aina vältytä. Siksi myös vanhempien ja muiden kasvattajien olisi hyvä ottaa ainakin pelaamisen perusasiat haltuun.

    Pelikasvattajan käsikirja

    Pelikasvattajien verkoston jäsenten kirjoittama maksuton kirja on tarkoitettu avuksi kaikenlaisille pelikasvattajille. Sen kohderyhmänä ovat niin vanhemmat, koulut, kirjastot, nuorisotoimet kuin muutkin tahot, jotka kohtaavat lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka pelaavat. Kirjan tarkoituksena on antaa asiantuntevaa, tutkimukseen ja kokemukseen pohjautuvaa tietoa siitä, mistä pelaamisessa ja siihen liittyvissä ilmiöissä on kyse.