Uuden selvityksen mukaan elokuvien, televisio-ohjelmien ja digitaalisten pelien ikärajat sekä niiden haitallista sisältöä kuvaavat symbolit tunnetaan suomalaisissa lapsiperheissä varsin hyvin. Ikärajoilla on vanhempien vahva kannatus ja sisällöistä saatavaa ennakkotietoa pidetään tärkeänä. Lasten kanssa myös keskustellaan mediasisällöistä aiempaa enemmän. Lapset ja nuoret seuraavat paljon myös sellaisia maksullisia kanavia ja videonjakoalustoja, joilla ei ole ikärajoja, mutta niidenkin sääntelyyn on tulossa muutos. Lisätietoa ikärajoista kaivattiin etenkin ongelmatilanteissa.

Selvityksen kuvaohjelmien ikärajatuntemuksesta toteutti Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore ja sen rahoitti Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Edellinen ikärajoja koskenut tutkimus toteutettiin suunnilleen samansuuntaisena vuonna 2013.

Selvityksen mukaan pienten lasten vanhemmat noudattavat ikärajoja kaikkein tarkimmin. Alle 4-vuotiaiden osalta joka neljäs vastasi noudattavansa elokuvien ja televisio-ohjelmien ikärajoja aina, kun yli 12-vuotiaiden kohdalla näin toimii enää joka kymmenes. Tulos on sikäli looginen, että käytännössä vanhempien mahdollisuudet valvoa ikärajojen noudattamista vähenevät lapsen kasvaessa ja siirtyessä käyttämään mediasisältöjä itsenäisemmin. Yhteensä 70 % vanhemmista vastasi kuitenkin noudattavansa ikärajoja joko aina tai yleensä.

Ikärajoista keskusteltaessa nousee ajoittain esiin kysymys siitä, voisivatko ikärajat olla vain suosituksia. Kysytyistä vaihtoehdoista eniten kannatusta vanhempien keskuudessa sai kuitenkin nykyjärjestelmä, jossa ikärajat ovat joustosääntöä lukuun ottamatta ehdottomia. Vain 16-17-vuotiaiden lasten vanhempien mielestä mielekkäämpi vaihtoehto olisi se, että ikärajat olisivat ylimpiä ikärajoja (esimerkiksi ikärajaa 18) lukuun ottamatta suosituksia. Ikärajojen lisäksi vanhemmat arvostivat ennakkotietoa elokuvien, televisio-ohjelmien ja pelien haitallisista sisällöistä. Tärkeimpinä pidettiin nimenomaan niitä lapsen kehitykselle mahdollisesti haitallisia sisältöjä, joihin elokuvien ja televisio-ohjelmien ikärajat jo perustuvat, eli tietoa väkivallasta, pelottavista tai ahdistavista sisällöistä, seksistä ja huumeista. Näistä saatavaa tietoa piti hyvin tärkeänä yli puolet vanhemmista ja sen lisäksi melko tärkeänä vielä liki kolmannes. Mitä pienemmät lapset, sen tärkeämpänä pidettiin ennakkotietoa etenkin väkivaltaisista ja pelottavista sisällöistä. Lapsen kasvaessa vanhempien tarve tietää haitallisista sisällöistä ennakkoon väheni.

Alastomuus ja kiroilu eivät ole elokuvien ja televisio-ohjelmien ikärajaperusteita Suomessa, mutta joka kolmas vanhempi pitäisi hyvin tärkeänä tietää ennalta myös niistä. Kuvaohjelmalaki mahdollistaa sanavapauden rajoittamisen kuitenkin vain niiden sisältöjen osalta, jotka voivat tutkimustiedon valossa olla mahdollisesti lapsen kehitykselle haitallisia. Useissa muissa maissa ikärajoja asetetaan myös moraalisin perustein, joten meilläkin käytössä olevan yleiseurooppalaisen pelien ikärajajärjestelmä PEGIn ikärajaperusteena on myös kiroilu. Pelien osalta käytössä ovat lisäksi uhkapelaamisesta, syrjinnästä ja pelin sisäisten ostojen mahdollisuudesta kertovat sisältösymbolit.

Selvityksessä kysyttiin tällä kertaa vanhempien näkemyksiä myös mediankäytön vaikutuksista. Yli puolet vanhemmista piti mediankäytön kokonaisvaikutuksia lasten päivittäiseen elämään pääosin positiivisina. Yleisimpiä median käytön vaikutuksia olivat lapsen viihtyminen ja mediasta saatava ilo, uusien taitojen tai tietojen oppiminen, kimmokkeet omaehtoiseen tekemiseen tai leikkeihin sekä ystävyyssuhteiden ylläpito. Negatiivisista vaikutuksista korostuivat mediankäytön määrään ja rajoittamiseen liittyvät haasteet. Noin 40% lasten vanhemmista koki lapsen haluavan viikoittain pelata tai käyttää internetiä häiritsevän paljon. Etenkin 4-6 ja 7-11-vuotiaiden lasten vanhemmilla tuli viikoittain ristiriitoja lapsen mediankäytön rajoittamisesta. Median käyttöön liittyvät ongelmatilanteet eivät kuitenkaan näytä kuormittavan lapsiperheiden jokapäiväistä arkea kohtuuttomasti, sillä kokonaisvaikutukset nähtiin huomattavan paljon enemmän positiivisina (63%) kuin negatiivisina (7%).

Kolmannes vanhemmista oli kiinnostunut saamaan lisätietoa ikärajoista. Tiedon tarve korostui etenkin niiden vanhempien keskuudessa, jotka tunsivat ikärajat heikoiten tai heillä, jotka kokivat eniten ongelmia lasten mediankäytön kanssa. Vanhemmista kaikkein tiedonjanoisimpia olivat alle kouluikäisten lasten isät, joista 55% halusi saada tarkempaa tietoa ikärajoista. Mediankäytön vaikutukset näkyvätkin suoraviivaisimmin juuri pikkulasten käyttäytymisessä. Selvityksen mukaan joka kolmas 4-6-vuotiaan vanhempi raportoi lapsen käyttäytyvän viikoittain levottomasti tai aggressiivisesti mediankäytön päätyttyä ja noin joka viidennen mukaan mediasisällöt heikensivät 4-6-vuotiaiden unen määrää tai laatua viikoittain. Vastaavasti sen ikäisistä lapsista peräti 59% leikki viikoittain leikkejä, joissa esiintyi mediasta tuttuja hahmoja ja tapahtumia.

Vanhemmista yli puolet keskusteli lapsensa kanssa mediasisällöistä usein ja kolmasosa joskus. Yleisimmin niistä keskusteltiin 7-11-vuotiaiden kanssa. Vanhempien lastensa mediankäyttöä kohtaan osoittama kiinnostus ja avoin keskusteluyhteys ovat erittäin tärkeitä myös siksi, että lähes kaikki lapset käyttävät myös ikärajattomia maksullisia kanavia (kuten Netflix) tai videonjakopalveluja (kuten YouTube). Niiltäkin tullaan pian edellyttämään lastensuojelullisia toimia uuden audiovisuaalisia mediapalveluita koskevan EU-direktiivin astuessa voimaan tänä syksynä. Tulevat säädökset eivät kuitenkaan vastaa kaikilta osin Suomen kuvaohjelmalakia, joten eri palveluissa tullaan näkemään monenlaisia merkintätapoja. Siksi ikärajoista ja niiden perusteista tiedottaminen tulee jatkossa olemaan entistäkin tärkeämpi KAVIn tehtävä. Mediavanhemmuuden tueksi tarvitaan myös laaja-alaista yhteistyötä monien lapsiperheitä kohtaavien tahojen ja media-alan toimijoiden kanssa.

Tutkimuksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä

KAVIn verkkosivuilta löytyy tietoa ikärajoista ja niiden perusteista

Lapset ja media – kasvattajan opasta sekä muita mediakasvatusmateriaaleja voi ladata tai tilata maksutta täältä

Hanna Happo
Erityisasiantuntija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.