Lukutaito on perinteisesti nähty kykynä lukea ja kirjoittaa. Medialukutaidossa luku- ja kirjoitustaidot laajenevat perinteisestä tekstistä laajemmin monenlaisiin mediateksteihin. Mediatekstillä tarkoitetaan muodoltaan erilaisia mediasisältöjä. Teksti voi olla muodoltaan perinteisen kirjoitetun tekstin lisäksi kuvallinen, videoon tai ääneen pohjautuva tai näiden yhdistelmä. Mediavälineiden kehittyessä ja erilaisten julkaisutapojen moninaistuessa raja median käyttäjän ja tuottajan välillä on hälventynyt. Medialukutaitoon kuuluukin sekä tuottamiseen että myös tulkintaan liittyvät näkökulmat.

Näiden lisäksi medialukutaitoon voidaan nähdä kuuluvan myös käyttötaidot, tiedonhakutaidot ja kriittisyys, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, osallisuuteen ja vaikuttamiseen sekä elämänhallintaan liittyvät taidot.  Toisaalta lukutaito (literacy) viittaa myös tietämykseen tietyllä alueella. Medialukutaitoon kuuluu erilaisten mediataitojen lisäksi tietämys erilaisista median ilmiöistä. Molemmat näkökulmat ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Medialukutaitoon liittyy vahvasti myös sivistyksellinen ulottuvuus. 

Oma tuottaminen

Mediateknologinen kehitys on tuonut enemmän mahdollisuuksia itseilmaisuun ja mediatuottamiseen. Esimerkiksi digikameroiden, älypuhelinten ja tablettien yleistyessä yhä useammalla on mahdollisuus kuvata, videoida, äänittää, kirjoittaa erilaisia mediatekstejä jopa paikasta ja ajasta riippumatta. Luoviin tuottamistaitoihin liittyy myös mediakulttuurille tyypillinen remiksaus, jolloin hyödynnetään aiemmin julkaistuja mediasisältöjä niitä edelleen muokaten, yhdistäen ja uutta luoden. 

Mediatuottaminen mahdollistaa uusia ja luovia työskentelyn ja itsensä ilmaisun muotoja. Mediakasvatuksella on paljon yhteistä näin ollen esimerkiksi taidekasvatuksen kanssa, sillä mediaa hyödynnetään paljon taiteen eri aloilla sekä taiteen tekovälineenä että ilmaisumuotona.

Käyttötaidot

Medialukutaitoihin kuuluu lähtökohtaisesti osaaminen käyttää medialaitteita. Mediataitoihin kuuluvat käyttötaidot ovat nykypäivän kaikille kuuluvia kansalaistaitoja. Teknisten mediataitojen kehittyminen tukee median monipuolista hyödyntämistä. Median mahdollisuudet voivat jäädä saavuttamatta, mikäli tekniset taidot eivät mahdollista mediavälineiden käyttöä. Mediataitojen tasapuolinen edistäminen on tärkeää, sillä erot mediataidoissa voivat muodostaa osaamiskuiluja ihmisten välille ja näin synnyttää eriarvoisuutta. Käyttötaitojen ollessa puutteelliset jotkin arjelle välttämättömät asiat voivat jäädä mahdottomiksi tai niiden hoitaminen hankaloituu. Erilaiset arkeen kuuluvat palvelut ovat laajentuneet verkkoon ja asioiden hoito tehdään yhä useammin digitaalisesti.

Osallisuus

Osallisuudella voidaan tarkoittaa niin sosiaalista kuin poliittista osallisuutta. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä medialukutaidon näkökulmasta. Medialukutaitoinen voi ilmaista itseään, saada tietoa ja kommunikoida medianvälityksellä, jolloin mahdollisuudet erilaisten yhteisöjen toimintaan kasvaa. Media mahdollistaa osallistumisen ajasta ja paikasta riippumatta. Näin esimerkiksi asuinpaikka ei määrää sitä, millaisiin yhteisöihin on mahdollista liittyä ja olla mukana. Esimerkiksi internetin myötä ihmisillä on mahdollisuus keskustella ja olla vuorovaikutuksessa fyysisistä rajoista huolimatta. 

Medialla on oleellinen rooli myös poliittisen osallistumisen näkökulmasta. Tietoa hakemalla poliittisista kysymyksistä, päätöksistä ja ehdokkaista kansalaiset voivat tehdä valistuneempia päätöksi valitessaan vaalien aikaan edustajiaan. Myös poliitikot hyödyntävät mediaa omassa työssään. He kertovat päätöksistään ja tuovat kysymyksiä julkisen keskustelun alle. Sosiaalisen median kautta kommunikointi päättäjien kanssa mahdollistuu aiempaan verrattuna eri tavalla. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta median kehittyminen on tuonut laajalti erilaisia mahdollisuuksia kansalaisille osoittaa poliittista aktiivisuuttaan esimerkiksi nostamalla esiin havaitsemiaan epäkohtia, järjestämällä tapahtumia sekä ottaessaan osaan julkiseen keskusteluun. Median kautta poliittisen osallisuus saa uudenlaisia piirteitä. Näin ollen myös osallisuuteen liittyviin taitoihin tulee kiinnittää huomiota ja kehittää

Medioitumisen myötä erilaiset instituutiot vahvistavat median roolia toiminnassaan. Tiedonsaanti, jokapäiväisten asioiden hoito, kuten pankkiasiat ja yhteydenpito ihmisten välillä, vaativat aiempaan verrattuna uudenlaisia mediataitoja. Mikäli mediataidot jäävät puutteellisiksi voi osallisuus yhteiskuntaan vaarantua. 

Vaikuttaminen

Mediaa voidaan käyttää eri tavoin vaikuttamiseen, kantaa ottamiseen, julkiseen keskusteluun sekä muuhun yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Esimerkiksi erilaiset poliittiset järjestöt sekä kansalaisliikkeet käyttävät mediaa monipuolisesti. Sosiaalisen median kanavat ovat mahdollistaneet myös yksittäiselle ihmisen saada äänensä kuuluviin aiempaa tehokkaammin. Mediaa voidaan hyödyntää vaikuttamisessa esimerkiksi tuomalla esiin omia näkökulmia ja ajatuksia sekä kertomalla omista tavoitteistaan ja päämääristään. Media tarjoaa mahdollisuuden julkiseen keskusteluun muiden ihmisten kanssa. Toinen mahdollisuus hyödyntää mediaa vaikuttamisessa on käyttää sen tuomia mahdollisuuksia erityisesti toiminnan organisointiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteydenpitoa, tiedottamista ja tapahtumien järjestämistä. Sosiaalinen media ja internetin sovellukset ovat tehneet helpommaksi kansalaisten myös tuoda omaa mielipiteensä esille. Esimerkiksi kansalaisaloitteiden tekeminen ja nimien kerääminen onnistuu verkon kautta. 

Elämänhallinta

Media liittyy nykypäivänä paljon myös elämänhallintaan. Media voi tukea esimerkiksi oman hyvinvoinnin kehittämisen ja siitä huolehtimisen. Erilaiset urheilusovellukset voivat motivoida ja systematisoida liikuntaharrastuksia, sosiaalisessa mediassa voi keskustella arkeen, hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä asioista. Omaan elämänhallintaan liittyvistä kysymyksistä on myös paljon tietoa löydettävissä esimerkiksi verkossa. Tiedonsaanti ja sen kriittinen tulkinta vaativat kuitenkin medialukutaitoa. 

Vaikka medialla on paljon positiivisia ja hyvinvointia lisääviä tekijöitä, ei tule kuitenkaan täysin unohtaa niitä riskitekijöitä, joita mediankäyttöön saattaa liittyy. Medialaitteiden liikakäyttö tai mediasisältöjen liian suuri kuluttaminen voivat esimerkiksi aiheutua joissain tapauksissa ongelmaksi. Ongelmaksi muodostuvan liikakäytön ohella mediaan voi liittyä sopimattomien mediasisältöjen käyttö. Internetin kohdalla riskeiksi voidaan laskea lisäksi yksityisyyteen, kunnianloukkaukseen, kiusaamiseen ja huijauksiin liittyvät asiat. 

Tiedonhaku

Mediasta saamme entistä enemmän tietoa maailmasta. Tiedon suhteellinen rajattomuus sekä tiedon tuottamisen ja julkaisemisen helppous tuo esiin medialukutaidon tärkeyden.

Erilaiset mediasisällöt tarjoavat valtavan määrän tietoa ja mahdollisuuksia oppimiseen sekä opettamiseen. Perinteisten medioiden, kuten kirjojen ohella digitaalisuus on mahdollistanut tietosisältöihin pääsyn ajasta ja paikasta riippumatta. Tietoa on enemmän saatavilla kuin koskaan ja se on aiempaa useamman käytettävissä. Olennaisen ja uuden tiedon hakemiseen sekä sen rakentamiseen ja tuottamiseen tarvitaan kuitenkin mediataitoja. Kuinka löytää massan seasta monipuolisesti kattava, tarpeeseen nähden olennainen ja luotettava tieto? Monipuolisuus kommunikaatiossa ja tiedon laadussa on tarjonnut aiempaa monipuolisempia mahdollisuuksia myös eri oppimistyyleille. Esimerkkeinä voidaan pitää sosiaalisen median mahdollisuuksia, internetin tietosisältöjä sekä avoimia oppimateriaaleja ja kursseja. 

Tulkintataidot

Mediasisältöjen ymmärtäminen on erilaisten tekstien tulkintaa. Tekstit voivat olla laajan tekstikäsityksen mukaisesti kirjoitetun tekstin lisäksi esimerkiksi kuvia, videoita tai äänityksiä. Tulkitsemme ympäristöä jatkuvasti sekä tiedostamatta että tiedostaen. Medialukutaitoon liittyy kyky tulkita asioita analyyttisesti ja kyseenalaistaen. Toisaalta tärkeää on myös esteettisyys ja mediasisällöistä nauttiminen. Medialukutaidon kohdalla tietoisuutta omasta ajattelusta ja tulkinnasta voidaan kehittää esimerkiksi pohtimalla perusteita omasta tulkinnasta. 

Mediatekstien tulkintaan ei voida antaa kovin tarkkoja ohjeita, sillä usein mediaesitykset ovat vahvasti monitulkintaisia. Tämä tarkoittaa, että ihmiset voivat tulkita saman sisällön monella eri tavalla. Tähän voivat vaikuttaa muun muassa ikä, asuinpaikka, arvomaailma ja kertyneet aiemmat kokemukset. 

Merkitysten muodostumisessa voidaan ymmärtää kaksi eri tasoa:

  • Ilmimerkitykset ovat pintatason näköhavaintoja ja syntyvät, kun katsoja tunnistaa kuvan hahmot, esineet, ympäristöt ja tapahtumat.
  • Miellemerkitykset ovat sanan tai kuvan aikaansaamia kulttuuri- ja katsojasidonnaisia merkityksiä.

Medialukutaidon kohdalla huomiota tulee kiinnittää huomiota miellemerkityksiin ja niiden syntymekanismeihin.

Kriittisyys

Informaation lisääntyessä yhä tärkeämmäksi taidoksi tulee erottaa luotettava tieto epäluotettavasta. Kriittisyys tarkoittaakin suhtautumista epäilevästi mediassa esitettyyn tietoon ja mediatekstin luotettavuuden kyseenalaistamista. Kriittisyys ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kriittisyyteen tiedon luotettavuutta kohtaan vaan se kriittisen kasvatuksen kontekstissa voidaan ymmärtää myös vallitsevan tietokäsityksen kyseenalaistamiseksi. Mediakasvatuksen avulla kriittistä katsetta voidaan suunnata kohti vallitsevia tietokäsityksiä, jotka esittävät vallitsevat totuudet itsestään selvinä ja muuttumattomina. Varmana esitetyn tiedon on esitetty jäädyttämään itsenäistä ajattelua ja vahvistamaan uskoa asiantilojen muuttumattomuuteen. Kriittisyys voidaankin ymmärtää uteliaisuutena, toisinkatsominena ja uuden näkökulman löytämisenä.

Kriittisyys tarkoittaa toisaalta myös yhteiskunnallisuutta. Kasvatusinstituutiot eivät tässä tapauksessa ole yhteiskunnan valtasuhteiden ja sen muodostaman kontekstin ulkopuolella vaan osa sitä. Kriittinen medialukutaito kiinnittää huomiota ja tekee näkyväksi mediassa esiintyviin rakenteisiin, jotka edesauttavat eriarvoistavia käytänteitä ja rakenteita. Kriittinen medialukutaito liittyykin taitoon lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa, demokratiaa ja solidaarisuutta. 

Kriittisyys ei jää pelkäksi tulkintataidoksi tai kyseenalaistamiseksi vaan siihen liittyy vahvasti myös tuottamisen näkökulma. Mediateknologian kehittyessä yhä useammalla on mahdollisuus tuottaa itse mediaa ja hyödyntää sitä vaikuttaakseen asioihin. Digitaalisuus, mobiiliteknologia, ilmaisukeinojen monipuolisuus sekä sosiaalisen median kanavat ovat luoneet mahdollisuuden itse tuottamiseen, muokkaamiseen, asioiden kyseenalaistamiseen, keskusteluun sekä oman ajattelun esille tuontiin laajallekin yleisölle. 

Viestintä ja vuorovaikutus

Teknologinen kehitys on edistänyt ihmiset mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Mediaa käytetään paljon ja monin eri tavoin viestintään. Viestintätaidot ovat näin ollen olennainen osa medialukutaitoa. 

Viestintä on yksinkertaisimmillaan vuorovaikutusta tai viestin vaihtoa kahden tai useamman toimijan välillä. Viestintä voi olla kahdenvälistä keskinäisviestintää, ryhmäviestintää tai joukkoviestintää. Ryhmäviestinnästä esimerkkinä voidaan pitää rajatun ryhmän toimintaa niin perinteisesti kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa kuin verkossakin verkkoyhteisössä. Perinteisten medioiden toimintatavat, esimerkiksi sanomalehtipainos, ovat joukkoviestintää, jolloin kohderyhmä voi olla potentiaalisesti erittäin laaja. Mediakasvatuksen näkökulmasta tärkeää on kiinnittää huomiota viestinnän monimuotoisuuteen, sen tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä viestinnän medioitumiseen. 

Mediavälitteinen viestintä poikkeaa perinteisestä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta siinä, että viesti kulkee median kautta ja sen värittämänä. Medialla kautta kommunikoitaessa välitettävä viesti muunnetaan “median kielelle”. Viestintä sähköpostilla, pikaviestimellä, tekstiviestillä, valokuvan keinoin, julisteen avulla, videolla tai esimerkiksi ääniviestillä vaatii myös omanlaisensa ymmärrystä median mahdollisuuksista, ominaispiirteistä sekä sen rajoituksista. Sosiaalisessa mediassa viestien jakaminen on myös viestintää. Mediassa ja esimerkiksi internetissä kommunikoitaessa on yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi tärkeää kiinnittää huomiota viestimuodon ominaispiirteisiin. Esimerkiksi lukiessa verkon keskustelupalstoja ei kirjoittajan olemusta, taustaa tai reaktiota pääse arvioimaan samalla tavalla kuin kasvokkaisessa kommunikaatiossa. 

Median mahdollisuuksien kasvaessa yksittäisestä ihmisestä on voinut tulla viestin vastaanottajan lisäksi myös aktiivinen osallistuja. Mahdollisuudet ovat tuoneet myös osaltaan vastuun siitä, että jokainen pystyy vaikuttamaan omalta osaltaan yhteiseen mediakulttuuriin. Esimerkiksi internetin merkityksen kasvaessa on tärkeä huomioida, että verkko itsessään ei muodostu maailmasta erilliseksi saarekkeeksi vaan limittyy sen osaksi. Jakoa offline ja online-maailmoihin ei välttämättä ole joka tapauksessa mielekästä tehdä tai liikaa vahvistaa. 

Medialukutaidosta lisätietoa ja luettavaa:

  • Dezuanni, M. (2015) The building blocks of digital media literacy: socio-material participation and the production of media knowledge. Curriculum studies, 47(3), 416-439.
  • Dunas, J. (2013) Media and Information Literacy in the Nordic Countries. Saatavilla www-aineistona (linkki).
  • Euroopan komission suositus medialukutaidosta digitaalisessa ympäristössä: kohti kilpailukykyisempää audiovisuaali- ja sisältö¬teollisuutta ja osallistavampaa osaamisyhteiskuntaa (2009/625/EY) EUVL, L 227/9, 29.8.2009. 
  • Garcia, A., Seglem, R. & Share, J. (2013) Transforming teaching and learning through critical media literacy pedagogy. Learning landscapes, 6(2), 109-124.
  • Martens, H. (2010) "Evaluating Media Literacy Education: Concepts, Theories and Future Directions," Journal of Media Literacy Education, 2(1), 1-22. 
  • OKM (2013a) Hyvä medialukutaito; Suuntaviivat 2013-2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. 
  • Potter, W. J. (2010) The state of media literacy. Journal of Broadcasting & Electronic Media, 54(4), 675-696.
  • Potter, W. J. (2013), Review of Literature on Media Literacy. Sociology Compass, 7(6) 417–435. 
  • Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2012) Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino.