Media-sanan alkujuuret ovat latinan kielen medium-termissä, joka tarkoittaa keskellä tai välissä olevaa. Media liittyy siis laajaan kirjoon erilaisia viestinnän muotoja sekä ihmisten tai yhteisöjen välistä vuorovaikutusta. Alkujaan, sekä edelleenkin esimerkiksi englanniksi, medium tarkoitti yksittäistä mediaa kun taas media-sana on muodoltaan monikko. Suomeen tämä tapa ei ole kuitenkaan juurtunut vaan yksittäisestä tapauksesta puhutaan mediana ja monikossa taas “medioista”.

Media-sanalla voidaan viitata moneen asiaan: konkreettisiin mediavälineisiin, niillä tuotettaviin ja välitettäviin mediasisältöihin, sekä yleisemmin myös media-alaan ja siellä toimiviin organisaatioihin yhteiskunnallisina toimijoina. Eri mediamuotojen ja sisältöjen yhteensulautumista kuvataan termillä mediakonvergenssi. Esimerkiksi sanomalehden verkkoversioon voidaan sisällyttää perinteisen tekstin lisäksi liikkuvaa kuvaa, ääntä, infografiikkaa sekä lukijoita osallistavia keskusteluja ja äänestyksiä. Mediavälineistä konvergenssia havainnollistaa hyvin älypuhelin: pelkän “kännykän” lisäksi laitetta voi käyttää yleensä ainakin tietokoneen, pelilaitteen, musiikkisoittimen, kameran ja videokameran tapaan.

Mediavälineiksi voidaan laskea perinteiset joukkotiedotusvälineet, kuten kirjat, sanoma- ja aikakauslehdet, televisio sekä radio. Näiden lisäksi esimerkiksi musiikkisoittimet,kamerat, pelikonsolit, tabletit, e-lukulaitteet, tietokoneet, kannettavat tietokoneet sekä älypuhelimet ovat nykyajan mediavälineitä.

Mediasisältöihin kuuluvat kaikki mediaesitykset, joita mediavälineillä tuotetaan, käytetään, välitetään ja hyödynnetään. Mediaesityksiä, eli mediatekstejä voivat olla niin elokuvat, valokuvat, televisio-ohjelmat, pelit, radio-ohjelmat, artikkelit, keskustelupalstojen viestit, uutiset kuin blogit ja vlogit.

Mediateksti

Laajan tekstikäsityksen mukaan monia ilmaisun ja viestinnän tapoja, kuten kirjoitusta, kuvia, ääntä, symboleja, liikkuvaa kuvaa ja näiden yhdistelmiä voidaan ymmärtää ja tulkita teksteinä. Mediasisältöjä kutsutaan siis myös mediateksteiksi. Digitaalisuuden myötä mediatekstien määrä ja moninaisuus on kasvanut. Samalla monimuotoinen kommunikointi on mahdollistunut yhä useammalle ihmiselle.

Medioituminen

Medioitumisen käsitteellä viitataan siihen, kuinka yksilöiden ja yhteiskunnan toiminta tulee yhä mediavälitteisemmäksi ja riippuvaisemmaksi medioista.

Laajassa mittakaavassa medioitumisella voidaan tarkoittaa erilaisten toimijoiden, kuten valtion virastojen, yritysten tai jopa koulujärjestelmän muuntautumista median toimintatapojen mukaisiksi. Monilla aloilla pyritään saamaan positiivista näkyvyyttä ja tilaa mediassa. On esitetty, että median pelisäännöt esimerkiksi politiikassa suosivat huomion kiinnittämistä yksittäisiin henkilöihin, vahvoihin persooniin, asioiden yksinkertaistamista ja vastakkainasetteluja. Ihmiset alkavat myös helposti odottaa kaikilta toimijoilta isojen mediayritysten kaltaista valmiutta reagoida tilanteisiin ja kysymyksiin välittömästi ja ympärivuorokautisesti. Esimerkiksi monet opettajat kokevat, että heidän toivottaisiin olevan “aina” tavoitettavissa.

Yksilöiden elämää tarkasteltaessa medioitumisella voidaan tarkoittaa median merkityksen kasvamista arjessa. Erilaisia mediavälineitä ja -sisältöjä käytetään ajallisesti ja määrällisesti entistä enemmän ja ihmisten välinen vuorovaikutus on entistä mediavälitteisempää. Puhelut, tekstiviestit, videopuhelut, pikaviestimet, sosiaalisen median päivitykset, julkaistut ja lähetetyt kuvat sekä kirjoitetut blogikirjoitukset ja ovat kaikki esimerkkejä mediavälitteisestä vuorovaikutuksesta.

Medioitumisella on merkitystä myös ihmisten identiteetin ja maailmankuvan rakentumisen näkökulmista. Ihmiset saavat tietoa maailmasta eri mediateksteistä, seuraamalla tiedotusvälineitä ja sosiaalisen median kanavia. Tämä tieto on yksi niistä perusteista, joille omaa identiteettiä ja maailmankuvaa rakennetaan. Sen välityksellä ihminen voi peilata omia ajatuksiaan, elämäntapojaan ja tyylejään mediassa esitettyihin vaihtoehtoihin. Näin media tarjoaa aineksia sekä tiedollisen että tunneperäisen suhteen muodostamiseksi maailmaan ja toisiin ihmisiin.

Mediamaisema

Jokainen ihminen käyttää medioita omalla tavallaan. Voidaan siis sanoa, että jokaisella on oma mediamaisemansa. Mediamaiseman muotoutumiseen vaikuttavat muun muassa kulttuuri, mahdollisuudet päästä käsiksi mediavälineisiin, rajoitukset ja taloudelliset syyt, erilaiset kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja työt sekä läheisten ihmisten mediankäyttö.

Mediamaisemaa voidaan ajatella myös yksilöä laajemmassa mittakaavassa. Esimerkiksi erilaisilla kulttuurisilla ja sosiaalisilla ryhmillä on omia tapojaan käyttää mediaa. Yhteiskuntien ja aikakausien mitassa tarkasteltuna huomataan median käytön laajempia kehityskulkuja, kuten mobiilin mediankäytön yleistyminen, digitaalisen median merkityksen kasvu ja perinteisten medioiden muuntautumisen vastaamaan nykypäivän tarpeita. Vaikka 1900-luvulta eteenpäin medioiden määrä on kasvanut, vanhat mediat eivät ole suinkaan hävinneet, vaan ne ovat kehittyneet ja jääneet elämään. Mediamaisema on näin ollen siis jatkuvasti laajentunut.

Mediamaiseman tarkastelu, tunnistaminen ja analysointi voivat olla tärkeitä lähtökohtia mediakasvatukselle. Käytettävien välineiden ja sisältöjen lisäksi huomio tulisi kuitenkin kiinnittää myös median saamiin merkityksiin niin ihmisten arjessa kuin yhteiskunnassakin.

Ihmiset ottavat ja jakavat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kuvia nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Mediakulttuurin yksi kuvaavista tekijöistä on visuaalisuuden merkityksen kasvaminen. Digikameroiden, tablettien ja älypuhelinten yleistyessä mahdollisuudet valo- ja videokuvaamiseen ovat lisääntyneet huomattavasti. Kamerakännykkä mahdollistaa omaehtoisen mediatuottamisen, luovan itseilmaisun ja osallistumisen visuaaliseen kulttuuriin.Valokuvaamalla ympäristöä ja erilaisia tilanteita voidaan tallentaa muistoja päiväkirjan tyyliin. Mobiililaitteiden kuvaamisominaisuuksien on sanottu myös saavan ihmisten tarkkailemaan maailmaa uudella tavalla. On puhuttu niin kutsutusta visuaalisesta valveutuneisuudesta. Kuvilla voidaan kommunikoida, kertoa asioita ja ilmaista itseään. Kuvaamista voidaan hyödyntää myös apuna oman identiteetin rakentamisessa ja oman itsetuntemuksen kasvattamisessa. Kuvaamalla ja julkaisemalla kuvia voidaan valita mitä muille itsestä kerromme. Kuvaamalla voidaan myös kyseenalaistaa vallitsevia olosuhteita ja pyrkiä vaikuttamiseen. Ottamalla kuvia ja videoita kokemistaan epäkohdista voidaan pyrkiä vaikuttamaan kehittävästi yhteiskuntaan. Kuvia myös julkaistaan aiempaa enemmän. Erilaiset sosiaalisen median palvelut tarjoavat mahdollisuuden erilaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen. Yhä useammalla on mahdollisuus julkaista kuvia internetin ja sosiaalisen median avulla jopa maailmanlaajuisesti.

Globaali mediakulttuuri ja kaupallisuus

Yhä suuremmalla osalla maailman ihmisistä on pääsy verkkoon. Tämä tarkoittaa, että ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa ja kohdata ihmisiä eri kulttuureista helpommin kuin koskaan aiemmin. Median kautta saamme tietoa tapahtumista eri puolilta maailmaa jopa reaaliaikaisesti, voimme olla yhteydessä ihmisiin eri mantereilla tai jopa avaruuteen.

Maailmanlaajuisen mediaympäristön myötä myös erilaiset kulttuuriset virtaukset, muoti-ilmiöt ja keskustelut ihmisiä koskettavista kysymyksistä voivat liikkua aiempaa nopeammin ja laajemmalle. Media tarjoaa näin ollen valtavasti mahdollisuuksia kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen.

Talous ja kaupallisuus liittyvät vahvasti nykyiseen mediakulttuuriin. Konkreettisia esimerkkejä ovat erilaiset informaatiota, palveluita ja mainontaa myyvät mediayhtiöt: perinteiset mediat, kuten uutistalot ja radiokanavat ja uudemmat media-alan yritykset kuten hakukoneisiin tai sosiaalisen median palveluihin erikoistuneet toimijat. Merkittävä osa median kaupallisuudesta syntyy siitä, että median kautta voidaan mainostaa myös median ulkopuolisia tuotteita. Näin medialla on keskeinen rooli kulutuskulttuurin ylläpitäjänä.

Lähteitä ja lisätietoa mediakulttuuriin liittyen:

  • Pääjärvi, S. (2012) Lasten mediabarometri 2011: 7–11-vuotiaiden lasten mediankäyttö ja kokemukset mediakasvatuksesta. Helsinki: Mediakasvatusseura.
  • Rahja, R. (toim.) (2013) Nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Helsinki: Mediakasvatusseura ry.
  • Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2012) Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino.
  • Sintonen, S., Kynäslahti, H. & Kairavuori, S. (2014) Spontaani kuvaviestintä nuorten arjessa. Kasvatus 45(5), 418-428.
  • Suoninen, A. (2014) Lasten mediabarometri 2013: 0–8-vuotiaiden mediankäyttö ja sen muutokset vuodesta 2010. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
  • Suoninen, A. (2013) Lasten mediabarometri 2012: 10–12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien mediankäyttö. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
  • Valkonen, S., Sommers-Piiroinen, J. & Tuominen, S. (toim.) 2014. Kuvia sinusta ja minusta. Työkaluja vastuulliseen kuvaamiseen.