Moni haksahtaa tökeröihin huijausviesteihin netissä, vaikka asiasta on puhuttu yli kaksikymmentä vuotta. Ville Eloranta käsitteli Helsingin Sanomien kolumnissa aihetta, joka on aina ajankohtainen. Höynäytettyjen joukossa on kolumnistin mukaan silmiinpistävästi iäkästä väkeä. 

Minun silmääni puolestaan pisti se, että aikuisten medialukutaidon ongelmia ratkotaan lasten kasvatuksella. ”Antaako koulujärjestelmä tuleville aikuisille tarpeeksi eväitä arvioida tekstien kieliasua kriittisesti”, kolumnisti kysyy. Ehkä antaa, ehkä ei. Kumpikaan vaihtoehto ei auta yhtään tämän päivän kuusikymppistä, jonka Facebook-tili levittää ”haluatko voittaa 500 euro lahjakortin” -kalasteluviestiä.

Ajatusketju on valitettavan tyypillinen. Opetus- ja kulttuuripolitiikan vakiovastauksena nykypäivän ongelmiin vaikuttaa olevan tulevaisuuteen kurkottelu. Helposti todetaan, että kaikki kansalaiset tarvitsevat tätä ja tuota taitoa, mutta käytännössä toiminta suunnataan vain lapsille ja nuorille1.

Tämän päivän kuusikymppinen operoinee somen ja muun digiviestinnän parissa vielä ainakin parikymmentä vuotta. Koulunsa juuri päättänyt kaksikymppinen on kehissä luultavasti vähintään seitsemän tai kahdeksan vuosikymmentä. On melkoista inhimillisten resurssien haaskausta ajatella heitä kehityskyvyttöminä tomppeleina ja odottaa ajan korjaavan heidät pois uusien digitaiturisukupolvien tieltä. 

Aikuiset eivät ole vain menneisyyden reliikkejä, vaan nykyajan eläjiä ja tulevaisuuden tekijöitä.

Eivät sen enempää tai vähempää tomppeleita kuin kukaan muukaan – heidät (meidät) vaan on usein jätetty omilleen digiasioissa. Yleensä hyväksymme sen, että jos ihmisten toivotaan osaavan jotain, sitä kannattaa heille opettaa. Jostain syystä aikuisten digiasioissa tunnutaan ajattelevan, että fiksut osaavat luonnostaan ja loput hävetkööt hiljaa. Näin ei kuitenkaan ole pakko olla.

Yhteiskunta muuttuu niin nopeasti, ettei parhainkaan koulujärjestelmä kykene opettamaan tyhjentävästi läpi elämän riittäviä kansalaistaitoja. On vain reilua myöntää asia ja järjestää palvelut niin, että asioita on mahdollista oppia siinä vaiheessa kun ne tulevat ajankohtaiseksi.

Olisi korkea aika pyyhkiä digin ympäriltä pölyttyneet myytit siitä, kuinka aikuiset eivät muka voisi tajuta näitä juttuja. Valtaosa digilaitteista ja -palveluista on aikuisten aikuisille tekemiä! Kun tajutaan, että kyse ei ole taikuudesta vaan oppimisesta, yhä useampi toivottavasti lähtee reilusti opettelemaan laitteita, palveluita ja pelejä sekä ymmärtää mistä löytyy apua oppimiseen. Sitä nimittäin löytyy jo nyt. Esimerkiksi Ylen Digitreenit ovat kaikille maksutta tarjolla ja lähimmästä kirjastosta voi myös kysyä, olisiko alueella tarjolla opetusta digitaitoihin. 

Pelkkä avun ”löytyminen” ei kuitenkaan riitä. Kaikille avoimia palveluita tulisi olla niin paljon, ettei niitä tarvitse erikseen etsiä. Erilaisia, eri tasoisia, eri aiheista. Ominpäin ja ohjatusti. Sekä teknisiä taitoja että kriittistä medialukutaitoa. Tämän turvaamiseksi Suomeen tarvittaisiin kipeästi kattava toimenpideohjelma aikuisten medialukutaidon kehittämiseen ja rahaa sen toteuttamiseen. Digitalisoituvan yhteiskunnan on huomioitava ihmisten mahdollisuudet toimia ja osallistua, ei vain tulevaisuudessa vaan jo tänään.  

Saara Salomaa
erityisasiantuntija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

1. Pääjärvi, Saara & Palsa, Lauri 2015. Entäs aikuiset? – Katsaus medialukutaidon edistämiseen digitalisoituvassa Suomessa? Aikuiskasvatus 3/2015

Tilaa painettuja esitteitä ilmaiseksi

Klikkaa kuvaa avataksesi tilauslomakkeen

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.