Lasten- ja nuortenkirjallisuus tarttuu herkästi ajankohtaisiin aiheisiin. Kustannusala on alkanut hyödyntää sähköisen kirjan mahdollisuuksia, ja digitaaliset alustat tarjoavatkin monipuolisia mahdollisuuksia esimerkiksi interaktiivisille kuvakirjoille.

Samalla peleistä tai sosiaalisesta mediasta ammennetaan aiheita lasten- ja nuortenkirjoihin. Lastenkirjojen suhde digitaalisiin ilmiöihin ja uuteen teknologiaan ei silti ole suoraviivainen. Erityisesti pienemmille lukijoille suunnatuissa kirjoissa asenne digitaalista mediaa ja teknologiaa kohtaan on usein varsin kielteinen.

Monissa realistista ajankuvaa mukailevissa lastenkirjoissa ei näy arkista elektroniikkaa lainkaan, vaikka esimerkiksi älypuhelimet ovat vakiintuneet osaksi tämän päivän perhearkea. Jos laitteita ylipäänsä käytetään kirjojen sivuilla, ne esitetään usein koukuttavina tai vieraannuttavina.

Älypuhelimet, läppärit ja tabletit esiintyvät lastenkirjoissa monesti lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen esteenä, ja aito yhdessäolo kavereiden tai perheen kesken on mahdollista vasta, kun laitteet on heitetty syrjään. Varsinkin digitaalinen pelaaminen asetetaan lastenkirjoissa kielteiseen valoon korostamalla pelihaittoja, mikä heijastelee julkisessa keskustelussa näkyvää huolipuhetta lasten pelaamisesta.

Poikkeuksiakin huolikeskeisyyteen on: muun muassa Maikki Harjanteen Minttu-sarjan (Otava) tuoreemmissa kirjoissa tietokoneen tai puhelimen käyttöä sivutaan luontevana ja arkisena asiana. Myös media- tai pelikasvatusta tukevia kuvakirjoja on alkanut viime vuosina ilmestyä.

Raja lapsilukijoiden mediatoimijuutta tukevan mediakasvatuksen ja turhan sormenheristelyn välillä näyttää kuitenkin olevan lastenkirjallisuuden kohdalla erityisen häilyvä. Lasten mediateknologioiden käyttöä käsittelevät kuvakirjat keskittyvät nimittäin usein ruutuajan rajaamiseen, vaikka pelkkä ajallinen rajoittaminen ei riitä mediakasvatukseksi yhä monimuotoisemmaksi muuttuvassa mediaympäristössä, jossa mediataitojen merkitys kasvaa jatkuvasti.

Kirjat toimivat kuitenkin hyvänä pohjana keskustelulle, ja yhteiset lukuhetket tarjoavatkin näin tilaisuuden lapset osallistavalle mediakasvatukselle. Kirjoja voi vertailla keskenään tai kirjojen sanoman voi haastaa. Esimerkiksi digitaalista pelaamista käsitellessä voidaan pelkkien ikärajojen ja peliajan sijaan pohtia lasten kanssa myös sitä, mikä tekee jostain pelistä erityisen hyvän, mikä peleissä kiinnostaa ja koukuttaa tai voiko peleistä oppia jotain.

Lastenkirjallisuus voi käsitellä mediateknologioita myös oivaltavasti, kiinnostavasti sekä media- ja pelikasvatuksen tavoitteita tukien. Onkin hyvä huomata, ettei lasten kiinnostuksenkohteita vähättelevä lastenkirjallisuus välttämättä houkuta lapsilukijoita aikana, jolloin lukuharrastus kilpailee kiinnostavampien ajanviettotapojen kanssa. Tästä syystä kasvattajien lisäksi myös lastenkirjailijoiden ja kustantajien olisi hyvä tarttua lasten media-arkeen.

FM Hanna Järvenpää

Tutustu lastenkirjojen media- ja teknologiakäsityksiin esimerkiksi näiden teosten avulla:

Kaisa Happonen & Anne Vasko (kuv.): Mur, eli karhu (Tammi 2016). Interaktiivinen kuvakirja, jota täydentää Step in Booksin kehittämä, palkittu lisätyn todellisuuden sovellus Mur.

Christine Jüngling: Vähän aikaa vielä (Kustannus-Mäkelä 2012). Peruskirja ruutuajasta ja perheen yhdessäolon merkityksestä.

Malin Kivelä & Linda Bondestam (kuv.): Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo (Teos 2013). Pixonin veljesten vakavasta TV-riippuvuudesta kertova kuvakirja, joka vie liiallisella ruutuajalla pelottelun äärimmilleen. Ei herkimmille.

Sanna Pelliccioni: Onni-poika tykkää pelata (Minerva 2015). Pelikasvattava kuvakirja perheen pienimmille.

Elina Lappalainen & Jussi Kaakinen (kuv.): Nyt pelittää! Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017.) Tietokuvakirja pelien suunnittelusta ja pelialasta. Sopii pelikasvatuksen tueksi ja pelisuunnittelusta kiinnostuneille.

Jari Mäkipää: Masi Tulppa: Pääsy kielletty! (Tammi 2017.) Lastenromaani pojasta, jonka suuri tavoite on viettää kesäloma rauhassa pelaten. Retropeligrafiikan hengessä kuvittanut Jussi Kaakinen. Alakoululaisille.

Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin (Otava 2015). Lastenromaani Maurista, joka haaveilee uudesta älypuhelimesta ja ikävöi Egyptiin muuttanutta ystäväänsä. Alakoululaisille.

Hello Ruby -sarja (Otava 2016–). Linda Liukkaan kuva- ja tehtäväkirjat opettavat lukijoille ohjelmoinnillista ajattelua sekä tietokoneiden ja internetin toimintaperiaatteita. Sopii noin 5–8-vuotiaille.

Lähteet:

Järvenpää, Hanna 2017. ”Ethän sinä äiti heitä meidän peliohjelmia parvekkeelta?”: digitaalinen teknologia lasten kuvakirjoissa 2010-luvulla. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711212758.

Tilaa painettuja esitteitä ilmaiseksi

Klikkaa kuvaa avataksesi tilauslomakkeen

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.