Tänä syksynä vihapuheeseen ja disinformaatioon liittyvät kysymykset ovat olleet merkittäviä yhteiskunnallisia keskustelunaiheita. Mediakasvatus on yksi keskeinen toimintatapa näiden ilmiöiden käsittelyssä ja niiden taustalla oleviin syihin puuttumisessa. Miten disinformaatio ja vihapuhe voidaan ottaa puheeksi kasvatuksessa, ja mitä näillä sanoilla oikein tarkoitetaan?

Vihapuhe ja disinformaatio eivät ilmiöinä ole yhtenäisiä ja selkeärajaisia. Ne esiintyvät eri tavoin esimerkiksi painetuissa ja sosiaalisissa medioissa. Disinformaatiota voidaan kuvata tahalliseksi harhaanjohtavan tiedon välittämiseksi tai oikean tiedon julkaisematta jättämiseksi. Vihapuhe puolestaan liittyy yleensä erojen tekemiseen, ja sitä voidaan määritellä julkisuudessa esitetyksi ilmaisuksi tai puheeksi, jolla levitetään, yllytetään, ylläpidetään tai oikeutetaan vihaa.

Ammattikasvattajien käyttöön on tuotettu runsaasti materiaaleja disinformaation ja vihapuheen käsittelyyn. Joulukuun alkupuolella Koulukino julkaisi aiheeseen liittyvän selvityksen, jossa ilmiöistä tehtyä tietoa ja opetusaineistoja on koottu yksien kansien väliin. Raportin mukaan suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu tunnistaa ilmiöt, mutta niihin ei ole löytynyt tehokkaasti vaikuttavia ratkaisukeinoja.

Medialukutaitoja edistämällä puututaan disinformaatioon ja vihapuheeseen

Allianssi, Mediakasvatusseura ja Plan International Suomi järjestivät 1.-2.12. Tästä saa puhua! -seminaarin, jossa syvennyttiin disinformaatioon ja vihapuheeseen sekä kehitettiin kasvatuksellista toimintaa vihapuhetta vastaan. Pelkkä mediakasvatus ei varmastikaan tarjoa helppoa ratkaisua ilmiöille, mutta pitkäjänteisellä mediakasvatustyöllä ja medialukutaitojen edistämisellä voidaan osaltaan puuttua disinformaatioon ja vihapuheeseen.

Seminaarissa kuultiin alan asiantuntijoiden näkökulmia ilmiöihin. Tutkija Tuija Saresma alusti vihapuheen sukupuolittuneisuudesta. Vihapuhetta tuottavat yleisimmin miehet, ja vihapuhe kohdistuu naisiin ja rodullistettuihin toisiin. Vihapuhe siis perustuu ”meidän” ja ”muiden” välisille vastakkainasetteluille sekä kietoutuu laajemmin rasismiin ja syrjintään. Tohtorikoulutettava Niko Hatakka pohti puheenvuorossaan tehokasta rasismiin puuttumista, joka edellyttäisi hänen mukaansa muun muassa journalisteilta kriittisempää poliittisten eliittien haastamista.

Seminaari sisälsi myös kiinnostavia työpajoja, joissa mietittiin muun muassa disinformaation käsittelyä kasvatustyössä. Disinformaatiota voidaan parhaiten tunnistaa ja torjua medialukutaitoja edistämällä. Esimerkiksi Faktabaarin toimintamallia faktojen paljastamiseksi voidaan hyödyntää osana opetusta. Varsinaisen faktanpaljastuksen ja tiedonhaun harjoittelemisen lisäksi kasvatuksessa voidaan syventyä laajemmin medioiden toimintalogiikkaan esimerkiksi lähdekriittisyyttä, klikkiotsikoita ja median kaupallisuutta pohtimalla.

Mediakasvatus voi toimia epäoikeudenmukaisuuksien torjumiseksi

Vihapuhe ja disinformaatio liittyvät myös perinteisiin medioihin ja niiden tapaan uutisoida erilaisista ilmiöistä. Tätä voidaan miettiä esimerkiksi pakolaisuutta ja turvapaikanhakijoita koskevan uutisoinnin kohdalla. Seminaarissa alustaneiden toimittajien Jeanette Björkqvistin ja Airin Bahmanin mukaan uutisoinnista puuttuu usein ilmiöiden taustoitus, ja epämääräisillä klikkiotsikoilla varustetut uutiset tuottavat pelkoa turvapaikanhakijoihin liittyen.

Uutisoinnissa tehtäviin näkökulmavalintoihin on kiinnitettävä huomiota mediakasvatuksessa. Edeltävän esimerkin kohdalla voidaan miettiä, millaisia sanavalintoja ja näkökulmia pakolaisuudesta ja turvapaikanhakijoista nostetaan esiin tai jätetään mainitsematta. Materiaalia aiheiden pohtimiseen löytyy muun muassa Suomen Lontoon instituutin ja Benelux-instituutin selvityksestä. Sen mukaan suomalaismediassa pakolaisuutta ja turvapaikanhakijoita käsitellään hyvin Suomi-keskeisesti. Yhtenä kasvatustyön resurssina voidaan hyödyntää myös uutta Huhumylly-sivustoa, joka korjaa pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviä uutisina esitettyjä huhuja.

Seminaarissa keskeiseksi vihapuheen ratkaisukeinoksi ehdotettiin erityisesti empatiataitojen edistämistä. Näihin aiheisiin keskitytään myös tulevan Mediataitoviikon oppimateriaalissa. Vihapuhe ja disinformaatio liittyvät kuitenkin laajemmin valtaan ja yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, joihin kasvatuksen on puututtava. Voisimmeko tällöin ajatella empatiaa toisen ymmärtämisen lisäksi myös haluna puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin?

Matti Pihlajamaa
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Piirrokset: Janne Kukkonen

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.