Kasvattajat tuntevat heikosti sosiaalisen median palveluita sekä internetin riskeihin liittyvää terminologiaa, ja tarvitsevat kiireesti lisää koulutusta aiheesta. Tämä oli yksi pääviesteistä eräässä tutkimusesityksistä[1], jota olin kuuntelemassa aiemmin tässä kuussa. Tulokset olivat raflaavia, mutta niin oli sisältökin: leikki-ikäisten opettajilta oli selvitetty tietämystä nuorten netinkäytöstä. Riskisanasto oli niin yksityiskohtaista, että vuosien kokemus nettiturvallisuustyöstä ei riittänyt, jotta olisin tunnistanut ne kaikki.

Kuva: Timo Klaavo. Copyright: Tuffi Films.Kuva elokuvasta Pitääkö mun kaikki hoitaa? Kuvaaja: Timo Klaavo. Copyright: Tuffi Films.

Tapaus sai minut ajattelemaan Selma Vilhusen elokuvaa Pitääkö mun kaikki hoitaa? Elokuvan päähenkilö yrittää tulipalokiireessä hoitaa yksin kaiken, aina suurista linjoista pieniin yksityiskohtiin. Katastrofihan siitä syntyy. Leffaa katsoessa naurattaa, mutta hymy hyytyy, jos kokemus arjen työstä on jatkuvasti samanlainen.  Kasvatus- ja opetustyössä uusia työn alueita putkahtelee tuon tuostakin. Tilanne on vaativa ja korostuu pienempien lasten opettajien kohdalla. Lastentarhan- tai luokanopettajan työhön kuuluu valtava määrä erilaista sisällöllistä ja kasvatuksellista osaamista.

Opetussuunnitelmien uudistuttua varsinkin TVT-asiat ovat näkyneet mediassa, ja merkittäviä uudistuksia on paljon enemmän sekä opetettavien sisältöjen että toimintatapojen osalta. Perinteiset kasvatuskysymyksetkään eivät ole kadonneet minnekään. Lisäksi kerran hankittu osaaminen voi vanheta, erityisesti mediakulttuuri ja teknologia muuttuvat niin nopeasti, että on yksinkertaisesti mahdotonta pysyä tietoisena kaikesta. Se on mahdotonta jopa meille, jotka keskitymme vain mediakasvatukseen, saati sitten opettajalle, jonka pitäisi vastata siitä, että koko kasvatus- ja opetuspaketti pysyy koossa. 

Kestääkseen monenlaiset paineet ammattilainenkin tarvitsee kriittistä medialukutaitoa. Samalla tavalla kuin muistutamme nuoria siitä, että huippumallien kuvia on ”photoshopattu”, pitäisi muistaa, että myös jutut kehittämishankkeista ja huippuopettajista suuntaavat katseen osaamiseen. Kysytään ja kerrotaan, mitä on kehitetty ja opittu – ei sitä, mitä tärkeää on ehkä jäänyt kehittämättä ja oppimatta. Vaikka asiantuntija toisensa perään lataa odotuksia siitä, mitä pitäisi kehittää, on työyhteisö oman työnsä asiantuntija siinä, mikä nyt ja lähitulevaisuudessa on realistista. Itse uskonkin ensisijaisesti yhteisöön yksilön sijaan.

Vilhusen elokuvassa on selvää, että yhteisellä suunnittelulla ja tiimityöllä lopputulos olisi ollut parempi. Samoin on yleensä töissä. Kun muut eivät vain hörpi huolettomana kahvia, ei yhden tarvitse hajota vastuunsa alle. Kun yksi ei ole päällepäsmärinä kaikessa, saavat muutkin loistaa. Vaikka kaikilla on oltava perusosaaminen asioista, joita tulee edistää läpi kasvatuksen ja opetuksen, uusimpien tuulien haistelu voi perustua omaan kiinnostukseen. Johtajuus- ja työyhteisökysymys on varmistaa, että perusosaaminen on kaikilla hallussa, ja monenlaiset uudet tuulet puhaltavat. Ei nimittäin olisi pahitteeksi, että jokaisen kasvatusammattilaisen kiinnostus suuntautuisi työn kehittämiseen tavalla tai toisella.

On vaikea sanoa tarkalleen, mitä on tarvittava ”perusosaaminen” mediakasvatuksessa. Luonnollisesti se vaihtelee eri yhteyksissä. Kuitenkin suunnitelmaperusteiden mukaan monilukutaidon ja TVT:n osalta lasten ja nuorten tulisi kehittyä niin tuottajina, tulkitsijoina kuin arvioijinakin. Heidän tulisi opetella tekemään ja käyttämään itse, olemaan vuorovaikutuksessa, toimimaan vastuullisesti. Lähtökohtaisesti ammattikasvattajan on siis ymmärrettävä ainakin median moninainen luonne teksteinä, kulttuurituotteina, vuorovaikutuksen ympäristöinä, teknologioina ja instituutioina, joilla on vaikutusta ihmisten elämään ja yhteiskuntien toimintaan.

Kuitenkaan kansalliset perusteet eivät ota kovin yksityiskohtaisesti kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä. Voi aloittaa sieltä, minkä kokee itsensä ja ryhmän vahvuuksiksi. Työkavereiden, lasten ja huoltajien osaamista kannattaa hyödyntää. Opettajalla ei myöskään edellytetä olevan valmista tietoa jokaisesta opiskeltavasta asiasta. Media ja teknologiat voivat olla tutkivan oppimisen kohteita. Samalla tullaan konkreettisesti oppineeksi työelämätaitoja, sillä vain harvassa työssä voi pysytellä aina samana pysyvän tiedon ja osaamisen parissa. Paras tapa pysyä kärryillä nopeasti vaihtelevassa lasten ja nuorten mediakulttuureista taas on kysyä ja kuunnella lapsia itseään[2]. Kun opettajalla on hallussaan pedagoginen osaaminen ja mielessään kasvatukselliset päälinjat, voidaan lapsia ja nuoria motivoivat konkreettiset sisällöt poimia näistä kiinnostavista ilmiöistä.

Ja on tilanteita, jossa on ihan paikallaan todeta työnsä rajat. Vaikka kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä pyritään vahvistamaan läpi elämän kestäviä hyveitä ja oppimista, opettaja ei voi yksin olla vastuussa kaikesta. Jo pelkästään mediaan, monilukutaitoon ja TVT-osaamiseen liittyen on varmaa, että kukaan ei ikinä ole täysinoppinut supersuorittaja. Pidemmän päälle innostava työ on paitsi kiinnostavaa, haastavaa ja palkitsevaa, myös ihmiselle kohtuullista. Itse en ole yhtään huolissani, jos lastentarhanopettaja ei tunne teinien someharrastuksia tai lukio-opettaja taaperoiden suosikkeja. Aivan varmasti omassa työssä riittää oppimista. Itseään voi tietysti sivistää jos kiinnostaa, mutta kaikkea ei kenenkään pidä hoitaa.

Saara Salomaa
Erityisasiantuntija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti



[1] Practitioner's perception of social media: Friend or foe? CLAIRE PESCOTT AND AMANDA THOMAS, University of South Wales, United Kingdom, EECERA-konferenssissa

[2] Tuoretta tutkimustietoa lasten ja nuorten mediankäytöstä ja pienten lasten mediasuhteista löytyy mm. Nuorisotutkimusseuran julkaisemana.

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.